Milloin siirrymme neljän päivän työviikkoon? Entä mistä ministeri löisi vetoa, että 75 prosentin työllisyystavoite täyttyy? Reilut sata päivää istuneen hallituksen työministeri Timo Harakka (sd.) pysähtyi kesken budjettikiireiden vastaamaan JHL:n jäsenille tärkeisiin kysymyksiin.
Toimittajana esitit usein vaativia ja pahojakin kysymyksiä poliitikoille ja päättäjille. Minkä haastavan kysymyksen toimittaja Harakka esittäisi juuri nyt työministeri Harakalle?
– Kysyisin: Työministerikö se tekee kaikki työpaikat Suomeen?
Mitä vastaat omaan kysymykseesi?
– Vastaan, että kyllä se on koko hallituksen yhteinen hanke. Tietenkin työ- ja elinkeinoministeriö on hyvin tärkeässä roolissa luodessaan olosuhteet, joissa maamme liike- ja elinkeinotoiminta edistyvät.
Omaan tonttiini kuuluu se, että pystymme edistämään käytettävissä olevan työvoiman ja avointen työpaikkojen kohtaamista.
On merkillinen tilanne, että meillä on tällä hetkellä enemmän avoimia työpaikkoja kuin koko työnvälitystilastoinnin yli satavuotisessa historiassa. Ja kuitenkin meillä on samaan aikaan väkeä työelämän ulkopuolella.
Minkä haastavan kysymyksen toimittaja Harakka esittäisi työministeri Harakalle?
Ehkä esittäisin vielä tiukan jatkokysymyksen: Mitä aiot tehdä asialle?
Vastaan, että se on merkittävä haaste koko järjestelmälle: niin ennakoinnille, koulutukselle kuin työelämän valmiuksien parantamiselle.
Joitain nopeasti käyttöön otettavia toimia on jo olemassa. Aloille ja alueille, joissa on työvoimapulaa, on mahdollista järjestää toiveiden mukaista muunto- ja täsmäkoulutusta.
Näihin on lisäpanostusta luvassa jo ensi vuoden budjettiin. Parhaillaan tutkitaan ja mietitään aloja, jotka ovat kiireellisimpiä.
Laajemmin kysymys on siitä, että työssä oppimisen, oppisopimuksen, osaamisen ja koulutuksen sekä työnteon väliset suhteet pitäisi saada entistä kiinteämmiksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa teemme kovasti töitä, että meillä olisi tässä asiassa yhteiset menettelytavat.
Meillä on tavallaan kaksi eriytettyä koulutusjärjestelmää, kun meillä on sekä tutkintoon johtavia koulutuksia että lyhytjänteisempää työvoimakoulutusta.
Näiden kuuluisi toimia yhteen. Yhtäältä on tärkeää työelämälähtöisyys ja työantajien tarpeiden huomiointi. Toisaalta on tärkeää, että koulutuksessa olisi aina myös viitoitettu polku eteenpäin.
Hallituksen tavoitteena on lisätä merkittävästi palkkatuen käyttöä yrityksissä. Montako työpaikkaa palkkatuen myötävaikutuksella odotetaan syntyvän?
– Uskon, että tämänhetkisten parinkymmenentuhannen palkkatuen saajan määrä voi hyvinkin tuplaantua hallituskauden aikana.
Rahallisten panostusten lisäksi tarkoitus on tehdä sisältöön merkittäviä muutoksia eli laajentaa järjestelmää huomattavasti.
– Palkkatuen saajien määrä voi tuplaantua.
Nykyisen sijaan meillä on jatkossa kolme palkkatukimuotoa. Ensinnäkin perinteinen yrityksille suunnattu palkkatuki, jota pyritään tekemään houkuttelevammaksi niin korvausprosentin kuin haku- ja maksatusprosessien osalta.
Toisena on järjestöjen palkkatuki, joka on suunnattu ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömille. Siitä poistuvat edellisen hallituksen asettamat katot ja rajoitteet.
Kolmas on rekrytointituki, joka on suunnattu kaikkein pienimmille mikroyrityksille tai yksinyrittäjille.
Jos laskee, että näistä noin 200 000 yrittäjistä muutama prosentti tarttuu mahdollisuuteen ja uskaltaa työllistää, merkitsee se huomattavaa työllisyyslisäystä.
Kuntien roolia työllisyyspalveluiden järjestäjänä vahvistetaan. Mitä sillä konkreettisesti tarkoitetaan?
– Ideana on se, että kunnat saavat vastuulleen valtion te-palvelujen tehtäviä.
Jatkossa kunnat arvioivat palveluntarvetta ja ohjaavat eteenpäin. Valtiolle jää edelleen vastuu esimerkiksi varmistaa, että laadukkaita palveluja tarjotaan tasa-arvoisesti ja tasapuolisesti.
– Valtiolle jää edelleen vastuu varmistaa, että te-palveluja tarjotaan tasa-arvoisesti.
Työllisyyspalveluihin on yhdistettävissä kunnan muita palveluita, esimerkiksi terveys- ja nuorisotyön palveluja. Meiltä löytyy jo lupaavia esimerkkejä työttömyysjaksojen lyhenemisestä paikkakunnilta, joilla te-palvelut ja kunnat ovat jo nyt tehneet tiivistä yhteistyötä.
Muutos on merkittävä ja odotamme siltä paljon. Ensivaiheessa se toteutetaan kokeilua jatkavalla lainsäädännöllä. Pirkanmaan kuntakokeilun pohjalta valmistellaan paraikaa lainsäädäntöä yhteistyössä kuntien kanssa.
Osatyökykyisille laaditaan työkykyohjelma, jolla helpotetaan heidän työllistymistään. Mitä se tarkoittaa ja miten työllistymistä on mahdollista helpottaa?
– Palkkatuki liittyy tavallaan myös tähän. Se on ja pysyy tärkeänä työkaluna osatyökykyisten työllistämisessä.
Työkykyohjelmaan on hallitusohjelmassa varattu 36 miljoonaa euroa ja se toteutetaan yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.
Konkreettisemmillaan se tarkoittaa, että te-toimistoihin palkataan ensi vuoden alusta 20 uutta työkykykoordinaattoria. Tehtävänkuvaan kuuluu olla sekä työnantajan että -hakijan apuna tilanteissa, joissa tarvitaan yksilöllisempää valmennusta ja ohjausta.
– Työkykykoordinaattori opastaa, mitä on otettava huomioon esimerkiksi, kun työpaikkaan tulee ensimmäinen pyörätuolilla liikkuva.
Työkykykoordinaattori opastaa, mitä kaikkea on otettava huomioon esimerkiksi silloin, kun työpaikkaan tulee ensimmäinen pyörätuolilla liikkuva. Helposti unohtuu, että työllistämispalvelut on tarkoitettu sekä työnhakijoita että työnantajia varten.
Kannustamme myös kuntia tekemään hankintoja, jotka suosivat osatyökykyisiä tai pitkäaikaistyöttömiä työllistäviä yrityksiä tai yhteisöjä. Tämä on mahdollista monin osin lainsäädännöllä jo nyt.
Tarkoitus on lisätä ohjaamista ja neuvontaa kunnille, jotka haluavat tätä hyödyntää. Esimerkiksi Vantaa on omilla hankinnoillaan pystynyt työllistämään 200 pitkäaikaistyötöntä. Se on ehdottomasti kaikkien etu.
Tärkeänä tavoitteena pidän myös yhteiskunnallisten yritysten tukemista ja niiden toiminnan edistämistä.
Työ- ja elinkeinotoimistot saavat 9 miljoonan euron vuosittaisen määrärahakorotuksen työttömien haastattelemiseen ja nuorisotakuuseen. Yhdeksän miljoonan lisäpanostus työllisyyspalveluihin on SAK:n mukaan aivan liian pieni ja sen pitäisi olla sadan miljoonan luokkaa. Miksi lisäpanostus on vain yhdeksän miljoonaa ja mitä sillä saadaan aikaan?
– Työttömyyden laajat kustannukset ovat miljardiluokkaa, eli siinä mielessä mikään panos ei riitä yhtään mihinkään.
Mielestäni tärkeintä on ymmärtää, että kaikki suunnitellut toimenpiteet muodostavat kokonaisuuden, jossa yksi toimi ruokkii seuraavaa. Ne muodostavat yhteisvaikutuksen, ja tutkimusten mukaan se on kaikkein tärkein.
– Työttömyyden laajat kustannukset ovat miljardiluokkaa. Siinä mielessä mikään panos ei riitä mihinkään.
Se ei ole ratkaisevaa, paljonko yhteen toimenpiteeseen on varattu pelimerkkejä. Se on, miten kaikki saadaan toimimaan yhtä aikaa.
Siitä muodostuu kokonaisuus ja käytäntö, joka on mahdollisimman selkeä ja johdonmukainen.
Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin )sd.) heitti aiemmin syksyllä rohkean keskustelunavauksen, että suomalaisten työaikaa pitäisi lyhentää reippaasti. Milloin Marinin esittämä työaikamalli on realismia?
– On tärkeää käydä myös utopiakeskustelua. Ei aina tarvitse keskustella juuri tämän päivän toimenpiteistä.
Juuri tällä hetkellä ei ole tekeillä selvityksiä tai kaavailuja aiheesta. Työn digitalisoituessa ja automatisoituessa en kuitenkaan pitäisi ihmeellisenä, ettei tilanne voisi näyttää hyvin erilaiselle joidenkin aikojen päästä.
On lyhytnäköistä tuomita tämän päivän tiedoilla aloitteita, jotka tähtäävät tulevaisuuteen. On paljon näyttöä, että asiat ja ilmiöt, joita on pidetty aivan mahdottomina, ovat tulleet toteen hyvinkin lyhyessä ajassa.
Itse olin vielä 20 vuotta sitten aivan vakuuttunut, etten ikinä tule tarvitsemaan kannettavaa puhelinta.
– On tärkeää käydä utopiakeskustelua.
Tulevaisuuden suhteen kannattaa olla nöyrä ja visiot kannattaa ottaa vakavasti. Kyllä historia tuomitsee ne, jotka ovat pitäneet reformeja mahdottomina. Väärälle puolelle joutuivat aikoinaan niin kahdeksan tunnin työpäivän kuin peruskoulun ja internetin vastustajat.
Hallituksen tavoitteena on 75 prosentin työllisyysaste. Mistä olet valmis lyömään vetoa, että tavoite saavutetaan?
(Hallitusohjelmaluonnoksen mukaan tavoitteen saavuttamiseksi työllisiä on oltava vaalikauden päätteeksi 60 000 henkeä enemmän kuin tämänhetkisessä ennusteessa. Luonnoksen mukaan puolet vaadittavista keinoista on oltava valmiina elokuun 2020 budjettiriiheen mennessä.)
– Mielestäni ei olisi reilua ottaa vetoon suostuvilta konjakkipulloa tai edes pientä nimellistä rahasummaa. Tavoitteet on tehty saavutettaviksi.
Asetettuun 75 % työllisyysasteeseen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin tässä talossa tehtävät ratkaisut. Esimerkiksi maailmanmullistuksiin ei Suomella ole keinoja vaikuttaa.
– 75 % työllisyysasteeseen vaikuttaa moni muukin asia kuin tässä talossa tehtävät ratkaisut.
Sen sijaan meillä on keinoja vaikuttaa siihen, että vuoden päästä maassamme on 30 000 lisätyöllistä. Se on se ensimmäinen steppi, johon voimme tällä ripeästi liikkeelle laitettavalla toimenpidepaketilla vaikuttaa. Ja sitten vuoden kuluttua vielä 30 000.
Hallituspuolueet lupaavat purkaa työttömien aktiivimallin leikkurit ja velvoitteet. Mitä ovat aktiivimallin korvaavat toimenpiteet?
– Aktiivimallin leikkuri puretaan. Asia lähti lausuntokierrokselle elokuun puolivälissä, mutta aivan selvää on, että se poistuu 1. tammikuuta 2020.
Samalla kun lainsäädäntö on tekeillä, arvioidaan onko sillä ollut merkitystä työllisyyteen. Oli saatavat luvut ja tulokset mitä tahansa, ne puidaan tarkasti.
Onko odotettavissa aktiivimalli kakkonen?
– Voimme nyt aloittaa keskustelun työnhakijan palveluiden ja siihen liittyvien velvoitteiden suhteesta.
Kaikkiin sosiaalietuuksiin liittyy velvoitteita, eikä se seikka katoa mihinkään.
Suomessa kaikkiin sosiaalietuuksiin liittyy velvoitteita, eikä se tosiseikka tule katoamaan yhtään mihinkään.
Työmarkkinajärjestöt käyvät nyt keskenään keskustelua vastavuoroisuudesta. Myös työntekijäosapuolella on yhteinen ymmärrys, että kun satsataan palveluihin merkittävästi, sisältyy siihen vastaavasti myös tiettyjä velvoitteita.
Kerro ensimmäisestä työpaikastasi.
– Kuulun siihen onnekkaaseen sukupolveen, jolle ylipäätään oli tarjolla kesätöitä.
Siinä on muuten yksi asia, joka olisi äärimmäisen tärkeä ylläpitää. Kannatan lämpimästi aloitteita, jotka takaavat joissain kunnissa tietylle ikäluokalle esimerkiksi kesätyösetelin.
– Kuulun siihen onnekkaaseen sukupolveen, jolle oli tarjolla kesätöitä.
Aloitin kotipaikkakunnallani Äänekoskella kesätyöt kirjapainossa 15-vuotiaana. Seuraavina kesinä pikkuhiljaa hivuttauduin sitten lehden toimituksen puolelle.
Sieltä alkoi siis myös varsinainen työurani. Samalla reissulla olin vuosikymmenet.
Olen miettinyt sitä, että kirjapainotyö on itse asiassa ala, johon raju teknologinen murros iski ensimmäisenä. Latojien työ, joka oli erikoistunutta ammattitaitoa vaatinut ammatti, katosi yhdessä yössä.
Minkälaisia kokemuksia sinulla on ammattiliitoista?
– Työmarkkinajärjestöt ovat tiiviissä yhteistyössä työministeriön kanssa ideoimassa ja tekemässä aloitteita työllisyyden edistämiseksi. Tällä hetkellä on koolla esimerkiksi seitsemän työryhmää, joissa kaikissa on edustajia kummaltakin puolelta työmarkkinapöytää sekä yrittäjäjärjestöt. Kanssakäyminen on toivoakseni molemmin puolin antoisaa.
– Ammattiliittojen täytyy huomata maailman muuttuvan. On havaittava trendit.
Ammattiliittoihin pätee sama kuin kaikkiin toimialoihin ja liikeyrityksiin Suomessa. Niiden täytyy huomata maailman muuttuvan jatkuvasti. On havaittava ne trendit, jotka ovat uhkia ja tarttua puolestaan niihin, jotka ovat mahdollisuuksia.
Ay-kentän uusiutuminen on enemmän kuin mahdollista. Se tarkoittaa jäsenen palveluiden ja tarpeiden uudelleen arvioimista. Täytyy herkästi osata aistia se, mitä työntekijät liitoltaan haluavat, ja myös se, mikä on vähemmän tärkeää.
Ammattiliiton jäsen olen ollut jo Journalistiliiton edeltäjän Sanomalehtimiesliiton ajoista. Lisäksi olen SAK:laisen Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton jäsen. Ay-kuviot ovat tuttuja.